Lähityöpäivä yrityksessä alkaa erittäin lupaavasti. Kaikki tulevat töihin ja alkavat ahkerasti naputtaa tietokoneitaan. Sen jälkeen istutaan palaverissa, jossa käydään läpi samoja asioita kuin ennekin ja lopulta kiitellään hyvää palaveria. Loppupäivän tyypit miettivät, että mitäs siinä paltsussa sovittiinkaan, tehtiinkö päätöksiä, mihin toimiin nyt pitäisi ryhtyäkään. Kukaan ei kuitenkaan kehtaa kysyä, koska palaveri on yleisen mielipiteen mukaan niin hyvä. Sitten asioita taas pyöritellään seuraava kvartaali, jolloin sama näytelmä taas toistuu.

Kunnes tulee yksi diplomityöntekijä, joka aistii, että palaveria ollaan lopettelemassa, ja ajattelee, että siinä on paikka, miksi et lauo? "Anteeksi, nämä asiat käytiin läpi kuukausi sitten olleessa aloitusplaverissa. Onko asioille tehty mitään käytännössä? Voisimmeko nyt laatia selvän aikataulun toteutuksella, ja myös seurata toteumaa jollain mittarilla (huomatkaa, insinööriys puskee päälle). Palaveripamput katselevat suut ymmyrkäisinä ja pohtivat, mitäs kummaa? Opinnäytetyöntekijä saa näin aikaa valottaa suunnitelmiaan ja ideoitaan koko johtoporukalle kaikessa rauhassa, perustella mielipiteensä ilman taivaanrantaa maalaavia visioita. Ja mitä tapahtuukaan?

Hetkellisen hiljaisuuden jälkeen alkaa mielipiteiden vyöry, jossa kaikki kehuvat ideoita kilpaa ja ovat aivan innoissaan moisista ehdotuksista. Näin me teemme! Tosi hyvä, otatko projektin vastuullesi? Ja hyvät ystävät, kaikki tämä siitä syystä, että joku ehdotti jotain konkreettisia toimenpiteitä ja selkeitä mittareita suunnitelmien sijaan. Liikkeenjohdossa on kuin onkin uudistettavaa, monessakin firmassa todennäköisesti pyöritellään palaveri palaverin jälkeen samoja suunnitelmia. Puuttuu vain se joku muu, joka aktiivisesti ottaisi projektin vastuulleen, saisi muun henkilöstön innostumaan ja veisi asioita aikataulussa eteenpäin.

Joskus yrityksen ulkopuolelta tuleva sparraaja saattaakin olla parasta, mitä aikoihin on tapahtunut kaavoihin kangistuneelle yritysjohdolle. Vaikka bisnes pyörisi kohtuullisesti, voisiko se pyöriä vielä paremmin? Voisiko henkilöstö viihtyä vielä paremmin? Kannattaa harkita ennakkoluulottomasti jonkun opiskelijan tai ammattilaisen päästämistä porteista sisään. Opiskelijalla voi toki olla intoa enemmän kuin taitoa (teekkari ainakin laulaa mieluummin kuin hyvin), mutta sitähän varten ne konkarit ovat vastarannan kiiskinä jarruttelemassa: että opiskelija oppii ajamaan asioitaan läpi pienistä lannistumatta...