Elähdyttävän inspiroiva Hesari pelasti sunnuntain aloituksen muutaman laihan informaatiopäivän jälkeen. Erityisen iloinen olen mielipideosastolla olleesta Matti Remeksen kirjoituksesta yritysilmeeseen liittyen. Designeriksi ja kirjailijaksi tituleerattu Remes ottaa käsittelyynsä Finnairin uudisilmeen yleisen suomibrändin viennin rinnalle, mutta asian voi yleistää kokonaisuutena koskemaan yrityksen arvojen konkreettista ilmennystä.

Tästä on puhuttu ennekin: asiakas ostaa aina mielikuvia, lupauksia ja haaveita. Ihminen on visuaalinen otus, mitä viestintään tulee. Mitenkäs se menikään? Kun tapaat uudet ihmisen, noin puolet ensivaikutelmasta syntyy siitä miltä hän näyttää. Noin 30 % vaikutelmasta täydentyy puhetyylin perusteella. Sanoman sisällölle jää alle viidennes koko pakkauksen vaikutelmasta.

Pakkaus saa mielikuvat luikertelemaan asiakkaan aivolokeroihin viekoittelevasti, kutkutellen toivoa ja ihania haaveita paremmasta elämästä. Kosmetiikkateollisuus on mestari tässä. Ihminen rakentaa mielikuvansa tuotteesta sen perusteella, mitä hän näkee pakkauksessa, mainonnassa tai mediassa -ja mitä hän kuulee siitä tutuiltaan. Mielikuvat on usein menestykselliselle toiminnalle tärkeämpiä kuin faktat, Remeskin kiteyttää. Asiakas toimii irrationaallisesti ja tekee valintansa tunteella, mutta perustelee sen järjellä; niin muille kuin itselleenkin.

Palveluliiketoiminnassa yritysilme muodostaa paketin, jonka perustalle nuo mielikuvat rakennetaan. Ihmiset valitsevat viinin etiketin ulkoasun perusteella ja auton värin herättämien mielikuvien vuoksi. Miltä sinun yrityksesi näyttää ullkopuolisen silmissä? Ja miten palvelutuotteen toimitus ja yrityksen käytännön toiminta lunastavat tämän lupauksen? Yritysilmeen tulee näet olla totta. Strategiasta voi puhua myös tulevaisuuden haaveina yrityksen oman toiminnan osalta, mutta toiminnan on vastattava asiakkaan mielikuvaa yrityksestä nyt. Mieluummin vielä yllättettävä hiukan positiivisesti! Remes toteaakin kirjoituksessaan, ettei yritysilme missään nimessä saa olla yleisöä kosiskeleva haavekuva.

Minusta on käsittämätöntä, miten näin yleisellä tasolla lausuttu totuus jää huomiotta niin monessa yrityksessä! Ympäristön- ja ilmastonsuojelullisten päämäärien megatrendi on ollut monelle yritykselle helppo tapa lisätä hiukan vihreää nettisivujen "arvot"-palkkiin. Kuinka monella yrityksellä lukee nettisivuillaan "huolehdimme ympäristöstämme", "kannamme ympäristövastuumme" tai "ympäristö on meille tärkeä arvo?" Kuinka moni tuote mainostaa olevansa ympäristöystävällinen?

Ja kuinka monella yrityksellä todellisuudessa on esittää todisteita toimintansa ympäristönäkökohtien huomioimisesta? Avoimesta yrityskulttuurista ja esimerkiksi sidosryhmäviestinnän tärkeydestä kriisitilanteiden hoidossa puhutaan jo koulun penkillä, mutta mihin se käytännössä sitten unohtuu? Montaakin asiakasta varmaan kiinnostaisi, joten miksi tätä ei hyödynnetä?  Peräänkuulutan avoimuutta yrityskulttuurissa myös ympäristöasioiden suhteen! Keskeyttävä mainonta on niin aikansa elänyttä ja väsähtänyttä. Parempiin tuloksiin yrityksen tunnettuuden rakentamisessa pääsisi jakamalla tietoa, jotta asiakas voisi halutessaan tutustua tuotteeseen lisää. En nyt halua kuitenkaan lähteä paasaamaan tässä vaiheessa markkinoinnista, vaikka se vähän lempilapsen asemassa välillä tuntuukin olevan.

Laatu- ja turvallisuusasioissa yrityksissä on pidetty tarkkaa kirjaa jo pidemmän tovin ajan. Vuositasolla tehdään koonti tapaturmista, onnettomuuksista ja jopa läheltä piti-tilanteista, jotta niistä opitaan ja osataan linjata parannuksia tulevaisuuteen. Asiakaspalautteet, laatuarvioinnit, jopa ergonomia-auditioinnit tehdään säännöllisesti, luetaan tarkkaan ja niistä opitaan. Tiedättekö syytä ja selitystä? Edellä mainittujen tutkimusten tulokset liittyvät välittömästi yrityksen menestymiseen: sairaspoissaoloista ja tapaturmista syntyy huimaavia kuluja, tyytymätön asiakas on yhtä kuin entinen asiakas, laaduton työ tai tuote ei mene kaupaksi eikä lunasta asiakkaan toivomuksia, huono työergonomia lisää niin ikään sairaspoissaoloja, työtehokkuutta ja vaikuttaa siten negatiivisesti yrityksen tulokseen.

Kyllä ympäristötyön tärkeydestä jo yrityksissä tiedetään. Sitä vaan pidetään aika lailla turhana puuhasteluna, kun joka tuutista tulee pyyntöä, vaatimusta, kehotusta ja uhkausta. Tieto ei riitä sinne asti, mitä olisi oleellisinta tehdä. Helpointa on lisätä sinne arvoihin ympäristöteema ja heleänvihertävä väripalkki, kertoa että välittää ympäristöstä ja hätäisesti lanseerata joku tuote vihreässä paketissa (vaaleanvihreä eco-sarjan jumppapallo vrt. vaaleanpunainen normisarjan jumppapallo). Mummokin sen tietää: moni kakku päältä kaunis mutta samaa sylttyä sisältä.

Ympäristöliiketoiminnasta tulee tehdä kannattavaa ja houkuttelevaa liiketoimintaa, jotta yritykset lähtevät hinaamaan sitä vihreää palkkia käytännön tasolle asti! Tuotteen sijasta pitäisi viestiä siis toimista ympäristöystävällisyyteen liittyen. Kuluttajien tulisi vaatia toimia ja osoituksia tuotteiden sijaan. Lunastuksia haavekuvista. Ja ennen kaikkea, antaa palautetta. Markkinointia kuluttajilta yritykseen päin, siinä vasta voimavara. Sitä voisi jo sanoa ostoikkunoiden avoimien ovien päiväksi... (Jos joku haluaa ottaa tästä idean yrityksensä teemapäiväksi, niin aivan vapaasti. En kanna kaunaa!)

PS. Olen muutaman seuraavan keskiviikon estynyt kirjoittamaan pikaopasta aivan kellontarkalleen koneen ääressä, joten päätin alkaa opettelemaan uusia taitoja. Yritän laittaa jatkiksen kirjoitukset ilmestymään ajastuksella oikeina päivinä. Jännittävää! Saa nähdä kuinka onnistuu!