Kuten otsikko viittaa, tämän kirjoituksen innoittajana toimii uuteen nousuun lähtenyt vaihdantatalous. Yleensä vaihdantaa on harjoitettu pienissä piireissä, naapurustossa, perheen kesken ja kaveriporukalla. Nyttemmin, ehkä osaltaan talouden tilanteen takia kuin myös kulutuksen kritisoinnin vuoksi, vaihtopiirit ovat herättäneet kiinnostusta ja alkaneet kasvaa organisoiduiksi, nykyteknologian mahdollistamiksi vaihdantapalveluiksi.

Eilen 18.8.2010 Yle X:llä keskusteltiin vaihtoringeistä. Palveluntarjoajia on jo muutamia ja lisää putkahtelee. Uusi nousukausi alkoi lumilautapiireistä, jotka lainailivat toisilleen harvoin tarvittavia turvallisuustarvikkeita jne. Linkit nykyisten toimijoiden nettisivuille löytyvät Yle X:n nettisivuilta.

Itse harrastan vaihtotaloutta lähipiirin kanssa, ja minusta se on oikein järkevää: innokkaana kierrättäjänä en näe mitään syytä, miksi minun pitäisi omistaa kerran vuodessa tarvittava systeemi, tai miksen voisi lainata vastaavasti jotain omaani. Toimivissa vaihtopiireissä ennen vaihtosopimusta pystyy käymään vaihtajan kanssa puhelinkeskusteluja, joka vähentää pelkoa vaihtamisesta, lisäksi ennen tavaran luovuttamista/saamista on allekirjoitettava vahingonkorvaussopimus. Riskiä ei siis juuri ole. Palvelujen pyörittäjien mukaan mitään ongelmia ei ole ilmennyt, ja lainaajat pitävät tavaroita paremmin kuin omiaan.

Voisinkin alkaa selvitellä, toimiiko vastaavia rinkejä aktiivisesti Kuopion suunnalla, Omassa varastossa ainakin lojuu esimerkiksi lumilauta ja -kengät, iltapukuja, naamiaisasuja ynnä muuta, joita tarvitsee aikalailla harvoin. Voisi sitten itse vastaavasti joskus lainata jotain, mitä tarvitsisi harvemmin. Eihän sitä koskaan tiedä!!

Tavallisen talliaisen kukkaro tykkää ja sielu riemuitsee uudenlaisesta yhteisöllisyydestä, mutta kansantalous haikailee oravannahkojen sijaan seteleitä ja muovikortin piippauksia.