On taas tehty laskelmia ja skenaarioita. Kokonaista neljä eri mallia on saatu aikaan päästöniukan yhteiskunnan rakentamiseksi. Lopputulos on jokseenkin se, että energiankäyttöä tulee tehostaa, täytyy huolehtia puhtaan energian tuotannon lisäämisestä sekä huolehditaan energian kokonaiskulutuksen hillinnästä ja työpaikkojen lisäämisestä. NO ai jaa? Mikä se uutinen oli?! (HS 30.9.2010, A-osio)

Suuria suuntalinjoja on vedetty niillä oletuksilla, että suuret investoinnit synnyttäisivät etenkin ekotehokkuutta korostavissa ratkaisuissa täysin uudenlaisia yritystoimintamalleja synnyttäen jopa kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Väistämätöntä mallien toteutumiselle on, että asuminen, energia ja liikkuminen kallistuvat. Laskennallinen summa olisi jokaista suomalaista kohti 500-750 euroa neljänkymmenen vuoden ajan (ja siihenkö se muka jää? Budjeteilla kun näemmä tapana vähän venyä). Sitran energiaohjelman johtajan mukaan Suomen pitäisi pystyä tähän rutistukseen, nyt tarvitaan vain arvokeskustelua!

Yrittäjyyttä ja työpaikkoja tässä maassa kyllä kaivataan, kun ympäristörutistusten ohella myös sosiaalimenot tuntuvat kaatuvan (näemmä suurelta osin) työttömän sukupolven päälle. Elinkeinoelämään panostaminen on valtiolle kuin investoisi hotelleihin Monopoli-pelissä. Sijoitus kirpaisee ensin, mutta tuottaa satoa vähän myöhemmin, kun joku onneton pelikaveri kosahtaa hotelliryppään vieraaksi muutaman kerran. Arvokeskustelu nousee esiin siinä vaiheessa, kun mietitään antaako hotellien omistaja velkoja anteeksi, eli mitataan halutaanko peliä vielä jatkaa. Valtion tapauksessa uskon vielä vahvasti, että peliä kyllä halutaan jatkaa hamaan tulevaisuuteen sitä varmemmin, jos mahikset voittoon ovat olemassa. Häviöllä oleva voi sitten miettiä strategiaansa uusiksi tai alkaa haikailla "vapaata pysäköintiä...".

Nyt kun on taas tehty näityä tärkeitä skenaarioita (ihan oikeasti, voisiko joku kertoa niistä konkreettisista keinoista kerrankin, eikä maalata kuvaa "energian kokonaiskäytön vähentämisestä?) ja peräänkuulutettu arvokeskusteluja kansalaisten ja valtiovallan sitouttamiseksi uuden kestävämmän yhteiskunnan rakentamiseen, pitäisi vihdoin tehdä konkreettisia tekoja. Arvokeskustelu uhkaa pian kääntyä arvokaskusteluksi vapaa pysäköinti -ruutuun. Hetken voi kuvitella olevansa turvassa, mutta peli jatkuu, ja ilman investointeja omaisuus on pian huvennut. Sama pätee ympäristötalouteen.