Otsikko on lainattu HSY:n mainoksesta, joka Hesarissa ilmestyi männä viikolla. Vaikka syksy on mennyt hurjaa kyytiä, heräsin joulukauden lähenemiseen, kun eilen pihalla vastaan tuli nainen, joka raahasi joulupaperiin käärittyä pakettia hiukset päähän liimaantuneina, suu mutrussa ja kännykkään naristen. Kuka tunnistaa itsensä kuvauksesta? Tai onko joku nähnyt vastaavia hahmoja jo liikenteessä? Tontut ovat tainneet saada ihan uuden ulkomuodon...

Miksi jouluidyllin saavuttamisesta on tullut mahdoton ruljanssi? Sille ja tuollekin pitäisi keksiä joku lahja! Miksi antamisesta on tullut niin vimmatun pakotettua, että joulunjälkeiset jätevuoret riittäisivät Tahkon korotukseen sellaisenaan, ja jäisi vielä ylikin! Ympäristörasite ei muodostu vain näkyvästä krääsän määrästä: Materiaali on hankittu tavalla tai toisella, se kaikki on tehty jossain, se kaikki on kuljetettu ja pakattu moneen kertaan ennen kuusen alle päätymistä. Sen jälkeen elinkaari jatkuu, käytössä tai yhä useammin kaapin perukoilla ennen jätteeksi päätymistään. Kaikki tämä syö ihmisiltä ympäristöä, rahaa, aikaa ja hermoja.

Ymmärrän, että kansantalous vaatii pyöriäkseen kauppaa, mutta voidaanko puhua hyvinvointivaltiosta, jos sen kansalaiset eivät voi hyvin? Riittäisikö määrän sijaan laatu? Joulun kulutusjuhlan alla kannustan kaikkia miettimään, mitä joulultaan oikeasti haluaa ja mitä arvoja haluaa välittää myös lapsilleen ja läheisilleen? Vaikka lahjojen määrää perustellaan lasten toiveilla, on se argumenttina heikko: monissa tutkimuksissa lapset haluaisvat eniten vain aikaa tärkeiden ihmisten seurassa. Ja voihan harkitun, tarpeellisen lahjan antaa! Esimerkiksi palvelujen antaminen lahjaksi tuo hyvän mielen antajalle ja saajalle, se ruokkii työllisyyttä ja kehittää edelleen palvelumuotojen monipuolistumista. Puhutaan palveluyhteiskunnasta, jopa tarveyhteiskunnasta. Tuoteyhteiskuntapohjainen ajattelu on ihan oikeasti jälkeenjäänyttä!

Myös yrityksissä on arvojen tarkistamisen paikka yhtä lailla. Joululahjukset ja pikkutilpehöörit kertovat omaa tarinaansa ja välittävät omia arvojaan vastaanottaville yrityksille ja asiakkaille. Keksikää tänä vuonna joku oma kohde tai tapa muistaa jouluisesti. Ei sen aina niin pönöttävää tarvitse olla!

Loppuhuipennus: tiedän yhden yrityksen, joka aikoo antaa asiakkaille lahjaksi henkilökunnan itsevalmistavia tarpeelliseksi nähtyjä lahjoja. Myös jokaisen erikseenmuistamisen sijaan voi pitää yhteisen glögihetken, jossa tarjoillaan sekä henkilökunnan valmistamia joulumakeisia että yrityksen uusimpia tuulia. Mielikuvitus on rajana, kun arvoja jalkautetaan pöytälaatikkostrategiasta toimintaan. Kuulostaako asiakkaasta välittäminen tutulta arvolta? Miten se näkyy?