Ympäristövastuusta on tullut jokseenkin kuuma peruna. Saksassa, jota hehkutetaan ympäristötietoisuuden edelläkävijäksi (kuinka suuri osa  on propagandaa ja taitavaa markkinointiviestintää?), vihreät ottivat jo vaalivoiton ydinvoimavastaisuudellaan ja ympäristöarvoillaan. Ympäristön hyvinvointi ja vastuullisuus vaihtoehtona valtapuolueille? Jopa niin, että isommat puolueet ovat silläkin maailman kolkalla alkaneet alleviivata omia vihreitä arvojaan. Ja mitä maailma edellä, sitä Suomessa perässä. Vihreällä on monta eri sävyä, niimpä niin.

Hyvä että edes näin, vaikka tietysti olisi suotavaa ympäristöarvojen olevan jo perussettiä. Vähän niin kuin tuotekehityksessä ja muotivirtauksissa: aluksi suvussa ollut auto on ollut ylellisyyden perikuva, sitten niitä on alkanut kerääntyä nurkkiin riesaksi asti ja lopulta kaikkein eliiteimmät pyrkivät olemaan jo ilman autoa keskustassa. Tosin sillä varauksella, että voidaan silti lentää muutamalle reissulle vuosittain, työmatkojen lisäksi tietysti. Ja siis onhan Espoon-kodin tallissa toki citymaasturi, mutta lasketaanko sitä, jos vain perheen kuopus ajaa sillä?

Tekosyitä ja selityksiähän ihmisillä, politiikoilla ja yrityksillä toki riittää, miksei asioita tehdä toisin. Diplomityöni osana tehty tutkimus antoi teorian tueksi selvää osviittaa siitä, että ympäristövastuullisilla teoilla on positiivista vaikutusta liiketoimintaan. Jopa pienet teot voivat auttaa, mutta todellisiin ratkaisuihin päästäkseen johdon täytyy olla hyvin sitoutunut hankkeeseen ja henkilöstöltä pitää löytyä motivaatiota muutosprosessin toteuttamiseen. Johdon tehtävähän henkilöstöä on tietysti motivoida (Kuka katsoi viime tuotantokauden Diiliä? Siinähän Hjallis pehmeään tyyliinsä opasti kohdistamaan annetun rahasumman myyntipalkkiona henkilökunnalle, ei alennuksina kansalle, jos parasta mahdollista myyntiä tavoitellaan.), muttei tietenkään ole pahitteeksi, mikäli henkilöstön syvistä riveistä löytyisi joku asiasta aidosti innostunut "vertaistukihenkilö". Oikeilla työkaluilla muutos on siis mahdollinen ja kannattavakin.

Minua kiinnostaisi tutkia, kuinka ympäristövastuullisuutta on yrityksissä viety eteenpäin, miten siitä on viestitty ja kuinka prosessi on vaikuttanut yrityksen liiketoimintaan. Mitkä ovat motiivit prosessiin lähtemiselle? Millaista palautetta on saatu asiakkailta? Onko sidosryhmiä otettu mukaan prosessiin? Ovatko vaikutukset näkyneet sen viimeisen viivan alla?

Yksittäisistä yrityksistä tietysti näitä tarinoita kuulee ja kappas vaan, kun yrityksen viestintävastaaja onkin kirjoittanut hienon jutun puunistutustalkoista tyky-päivänä. Ja ei siinä mitään pahaa olekaan! Haluaisinkin koota aineistoa yhteen, saada kiinni siitä punaisesta langasta, mitä todellisia vaikutuksia ympäristövastuullisuuden lisäämisellä on yritykseen. Voisihan jo muutosprosessinsa toteuttaneiden lisäksi joukkoon ottaa innostuneita koeyrityksiä aloittamaan vihertymisprosessin. Jahas, meneeköhän tämä nyt jatko-opiskelujen varovaiseksi pohtimiseksi?

Nollahypoteesihan on, että vaikutukset ovat positiivisia niin muodostuvan yrityskuvan kuin kulurakenteenkin suhteen. Riskinä on prosessin laantuminen ja siten viherpesijän maineen saaminen, jollei tiedotuista muutoksista ja uusista periaatteista pystytä pitämään kiinni. Vaakakupissa tosin on prosessin onnistuessa vireämpi tilanne varauskirjassa, pienentyneet kustannukset sekä vähentyneet ympäristövaikutukset ja siten helpommin saavutettavat viranomaisten asettamat velvoitteet. Ei se pelaa, joka pelkää, mutta tässä tapauksessa riskin voimakkuuteen pystyy itse osallistuja vaikuttamaan merkittävästi. Katsotaan miten tilanne etenee!