Pitkien päivien pakerruksen jälkeen voin viimein kirjoittaa blogiin. Olen rajoittanut nettiajan minimiin, sillä työpöydällä on ollut diplomityön palauttaminen sekä viimeisten tenttien suorittaminen. Yksi tentti on enää jäljellä, ja sitten vuorossa valmistumisen suhteen on enää paperisotaa ja muutamaa reissua lappeen Rantaan. Kevät alkaa näyttää valoisalta!

Olen miettinyt muutosjohtamista diplomityön osana ja pähkäillyt nykyistä gurukulttuuria. On gurumarkkinointia, on talousguruja ja vieläpä ajattelugurujakin sekä perinteisiä joogaguruja. Innovoinnin kannalta gurujen seuraaminen on mielestäni ajanhukkausta. Mitään uutta kun ei ole ennen keksitty. Toki, pyörää ei ole tarvetta keksiä uudelleen, innovaation määritelmien mukaan summattuna riittää, kun asian esittää eri tavalla ja saa siitä aikaan taloudellista hyötyä. Toisilta aloilta tuttuja toimintatapoja voidaan esimerkiksi jalkauttaa uusiin yhteyksiin, ja siten saada aikaan valtavia ilmiöitä. Mutta siinäpä se, omaguru älysi siirtää asian irti totutusta yhteydestä ja siirtää sen uusiin ympyröihin.

Olen seurannut puolella silmällä Jamie Oliverin ruokavallankumouksesta kertovaa tv-sarjaa. Jamie's Food Ministeryn ajatus on siis levittää terveellisen ruuan tietoutta ja opettaa kokkaustaitoja yhtäaikaisesti kansalaisille ja yrityksille, vaikuttaa sitä kautta laajempiin piireihin (esim. kuntaan ja jopa valtioon ja sen virallisiin ravintosuosituksiin). Ajattelin, että miksipä ei vastaavan voisi ajatella toimivan ympäristövastuun saralla? Ihmisethän siellä yrityksissä töitä tekevät ja kunnassa päättävät, joten vaikuttamalla suoraan ihmisiin päästään kiinni muutosprosessiin tehokkaimmin.

Pääkaupunkiseudulla toimiva Ilmastoinfohan on edelläkävijä tämän tyyppisessä toiminnassa. Siellä on jopa perustettu aivan konkreettinen paikka, jonne ihmiset voivat mennä katsomaan ja kysymään ympäristövastuuasioista (sama on käytössä Jamiella ruokavallankumouksessaan). Tällä ympäristövastuunedistäjäorganisaatiolla pitää kuitenkin olla aktiivinen ote; esimerkiksi yrityksille pitää aktiivisesti ilmoittaa mahdollisuudesta kehittää toimintaansa yhteistyössä, esimerkiksi järjestää seminaareja ja koulutuksia, jonne voi tulla yrityksestä porukkaa joka sitoutuu pitämään vastaavaan koulutuksen yrityksessään. Tapahtumiin pitää kutsua alueen bloggareita, jotta sanoma leviää, nuoret pitäisi ottaa mukaan omalla tavallaan (bändikisa ympäristöteemoista?), entä millaista olisi taide ympäristövasttuulisuutta kuvaavassa näyttelyssä? Ei se riitä, jos Suomen kokoisessa maassa toimii yksi ilmastoinfo pk-seudulla. Onhan tämä valtio aika paljon muutakin, kuin Helsinki-Vantaa-Espoo (uskokaa tai älkää).

Totuus on, että ihmiset ovat peloissaan ja huolissaan ilmastonmuutoksen edessä. Myös luonnonkatastrofit vaikuttavat yritysten ja ihmisten ympäristövastuun kantamiseen. Japanin järistys, tsunami ja (tällä hetkellä mahdollinen) ydinonnettomuus pistävät ympäristöarvoja uusiksi jokaiselle. Ydintuho voi laajeta maailmanlaajuiseksi pahimmillaan, ja viedä oikeutemme melko puhtaaseen luontoon myös täällä Suomessa, jossa on jokamiehenoikeuksien nojalla totuttu nauttimaan metsän antimista ja liikkumisesta luonnossa. Kansainvälisyys ympäristövastuuasioissa on tätä päivää, myös kehä 3:n ulkopuolella. Konkreettinen paikka ilmasto- ja ympäristötyölle voisi auttaa ihmisiä epätietoisuudessa antamalla kohtaamisen kokemuksen.